Vaalikoneista ja vallankäytöstä
Vaalikoneet ovat kovan luokan journalistisen vallan käyttöä. Tätä ajattelin, kun täytin niistä tuoreimpaan, eilen julkaistuun Hesarin vaalikoneeseen omat vastaukseni.
Suomalaiset rakastavat vaalikoneita, enkä itse ole ollut mikään poikkeus niiden käyttäjänä. Moni meistä tekee niiden perusteella päätöksen siitä, ketä äänestää. Ei mikään ihme: ne karsivat kätevästi satojen ehdokkaiden joukosta kourallisen itselle sopivia, joiden mielipiteitä tärkeistä asioista on sitten helppo vertailla. Vaalikoneet ovat kuin politiikan nettitestejä. Hesarin vaalikone jopa kertoo, minne sijoitut poliittisella nelikentällä!
Vaalikoneilla voi katsoa, ketkä ehdokkaat ovat samaa mieltä tärkeissä asioissa. Mutta kuka saa päättää, mitkä asiat ovat tärkeitä?
Olen vastannut vaalikoneissa seuraaviin väittämiin: ”Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa.”;
”Maahanmuuttajat ovat hyvä ratkaisu työvoimapulaan muun muassa hoitoalalla” ja
”Minua ei haittaa, jos lapseni menee naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa.”.
Kaikkiin toki vastasin auliisti ja kirjoitin perustelut päälle. Mieluummin olisin kuitenkin vastannut vaikkapa näihin:
”Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on liian vaikea ja byrokraattinen.”;
”Suomen kieltolakiin perustuva huumausainepolitiikka on epäonnistunut.”
tai ”Meillä ei ole varaa olla pysäyttämättä ilmastonmuutosta kaikin keinoin”.
Vaalikoneet eivät kerro, mitä äänestäjän pitäisi ajatella. Sen sijaan ne todellakin kertovat, mistä asioista pitää olla mieltä, ja miten. Vaalikoneet määrittävät sen, mistä asioista keskustellaan ja miten niihin otetaan kantaa. Vaikka vaalikoneet näyttävät kaikessa teknologisuudessaan objektiivisilta ja puolueettomilta, ne todellisuudessa määrittävät keskustelua politiikasta ihan meidän huomaamattamme.
Demokratia ei ole peli eikä nettitesti. Älä anna koneen päättää, ketä äänestät.