Mitäpä sitä selittelemään.

Mitäpä sitä selittelemään. Käkättimeen tuli niin että soi.

Vasemmistoliitto sai sunnuntain eduskuntavaaleissa 11 paikkaa. Se on puolueelle sen historian huonoin vaalitulos. Menetimme ainoat paikkamme Keksi-Suomessa, Satakunnassa ja Lapissa. Uudeltamaalta lähti yksi paikka, samoin Oulun vaalipiiristä.

Vaalitappioon oli monia syitä, joista päällimmäisenä nousee mieleen se, että vasemmiston viesti näissä vaaleissa oli väärä. Emme puhuneet tarpeeksi niistä asioista, jotka ihmisiä mietityttivät äänestyspäätöstä tehdessä. Ja kun puhuimme, emme puhuneet niistä yhtä uskottavasti kuin esimerkiksi SDP, jota sopii onnitella hyvästä vaalituloksesta. Siitä, mikä vasemmiston pääviestin olisi pitänyt olla, riittää varmasti märehdittävää tulevaisuudessa. Kaikki kuitenkin ajallaan.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson teki tässä kampanjassa valtavan työn. Hän suoriutui mainiosti TV-keskusteluissa, vakuutti torikeskusteluissa ja loisti mediassa. Minulla ei ole Listä mitään pahaa sanottavaa, vaan pelkkää ihailua. Kiitos Li.

Helsingissä vasemmistoliitto teki hyvän tuloksen. Säilytimme 3 paikkaamme ja Minja Koskela nousi eduskuntaan hurjalla äänimäärällä. Siitä voi syystäkin olla tyytyväinen.

Itse sain 898 ääntä. Ei hassummin ensikertalaiselta junantuomalta! Olen todella ylpeä tekemästämme kampanjasta ja jokaisesta siihen osallistuneesta. Kaikille äänestäjille ja vaalityötä tehneille haluan sanoa vielä kerran, että kiitollisuuteni on pohjatonta. Sain tästä kampanjasta valtavasti, enkä kadu hetkeäkään.

Lisäksi pieni poliittisen historian knoppi: tänään 3. huhtikuuta on erään poliittisen sankarini, englantilaisen parlamentaarikon Tony Bennin syntymäpäivä. Olen tänään miettinyt erästä Bennin sitaattia todella paljon. Vapaasti käännettynä se menee jotenkuten näin:

”Ei ole lopullista voittoa, aivan kuten ei ole lopullista tappiotakaan. On vain sama kamppailu, jota on käytävä aina uudestaan ja uudestaan. Joten ryhdistäydytään, saakeli soikoon ryhdistäydytään.”

Minä en ole katoamassa politiikan liepeiltä minnekään. Työni Kansan Uutiset-lehden politiikan toimittajana jatkuvat normaalisesti.

Tämä ei ole loppu. Ja jos on, niin korkeintaan alun loppu. Jatketaan yhdessä.