Mitä ehdokkuus eduskuntavaaleissa tekee keholle

OBS! Tässä tekstissä käsitellään kehoon, ruumiilliseen kuntoon ja painoon liittyviä aiheita. Jos nämä asiat ovat sellaisia, mistä et halua lukea, kannattaa lopettaa lukeminen nyt.

Eduskuntavaaleista on tänään sunnuntaina tasan viikko. Olen käsitellyt vaalien tulosta sekä tässä blogissa että työni puolesta Kansan Uutisissa, joten siitä ei sen enempää.

Tässä tekstissä haluaisin kuitenkin avata sitä, mitä eduskuntavaaleissa ehdolla oleminen ja aktiivinen kampanjointi tekevät ihmisen keholle. Kampanjointi on nimittäin todella rankkaa touhua.

Alkuun hieman taustaa itsestäni: olen 33-vuotias, monella tapaa erittäin keskiverto mieshenkilö. Olen 180 cm pitkä ja painoin vuoden alussa melko lailla tarkalleen 80 kiloa. Harrastan säännöllisesti liikuntaa (tai ainakin harrastin ennen eduskuntavaaleja!) ja teen enimmäkseen istumatyötä. Syön kasvispainotteisesti ja käytän alkoholia kohtuudella.

Käyn vaa’alla joka aamu heti heräämisen jälkeen, ja käytössäni oleva älyvaaka kirjaa painoni ja kehonkoostumukseni (tämän lisäksi vaaka kertoo minulle päivän säätiedotuksen, mikä on tietty kätevää sekin). Näin pystyn seuraamaan painoani sekä kehoni lihas- ja rasvaprosentteja suhtkoht reaaliaikaisesti.

Tältä näytti painoni kehitys eduskuntavaalikampanjan aikana:

Kuten käyrästä näkyy, painonpudotus kampanjan aikana oli melkoinen. Tammikuun alussa painoa oli aika lailla tasan 80 kiloa, mutta vaalipäivän aamuna painoin 73,8 kiloa. Kolmen kuukauden aikana kropasta siis lähti yli 6 kiloa. Se tarkoittaa noin puolen kilon painonpudotusta viikossa.

Mistä tämä tiputus sitten johtui?

Aloitetaan A:sta. Olen alkoholin kohtuukäyttäjä, ja ennen kampanjaa join alkoholia noin 2-4 annosta viikossa. Pari kertaa viikossa join pari kaljaa töiden jälkeen, koska tunnetusti mikään ei poista työ stresi huolia niin kuin perjantai olut.

Ja toisinaan tuli kiskaistua kunnon känni.

Vaalikampanjan aikana priorisoin kuitenkin yöunia yli kaiken muun. Olen 33-vuotias, ja minun iässäni ei voi enää pämppäillä menemään kuin fuksi Kerubin lauantaidiskossa, vaan yksikin tuoppi ennen nukkumaanmenoa saa olon tuntumaan aamulla kuin katujyrän alle jääneeksi. Se olisi ollut turmiollista vaalikampanjan aikana, kun aamuisin piti olla skarppina metroasemalla jakamassa esitteitä työmatkalaisille. Kampanjapäivät myös jatkuivat myöhäisiltaan asti.

Siksi olin koko vaalikampanjan eli 90 päivän ajan, uudenvuodenpäivästä vaalipäivään vesiselvänä. Ei annostakaan alkoholia. Tämä osaltaan vaikutti painon putoamiseen.

Toinen tärkeä muutos tapahtui ruokailutottumuksissani. Olen melko tavallinen ruokailija: syön yleensä kevyen aamupalan ennen töitä, keskipäivällä syön lounasravintolassa ja illalla päivällistä kotona.

Vaalikampanjan aikana en kuitenkaan ehtinyt syödä kovinkaan hyvin, säännöllisesti tai ravitsevasti. Joinain päivinä kaikki ateriani koostuivat lähinnä proteiinipatukoista ja energiajuomasta tai kahvista. Tämä luonnollisesti näkyi painonpudotuksena.

Nukuin myös keskimääräistä vähemmän kampanjan aikana. En tarkoita, että olisin nukkunut huonommin – olen siitä onnekas, että nukahdan hyvin helposti ja nukun sikeästi. Vaalikampanjan aikana nukuin vain yksinkertaisesti vähemmän. Kun kampanjakentiltä tulee kotiin kymmenen jälkeen ja herätyskello soi varttia yli kuudelta, jäävät yöunet väistämättä lyhyemmiksi kuin mitä toivoisi. Sillä oli vaikutusta ainakin ruokahaluun.

Ja sitten vielä ehkä tärkein osa kokonaisuutta, eli liikunta. Vaalikampanjointi on nimittäin ruumiillisesti raskasta puuhaa. Vaikka minulla oli ihan kunnioitettavan kokoinen kampanjabudjetti, halusin kampanjoida kaduilla niin paljon kuin mahdollista. Vaalit kun voitetaan kolmella K:lla: katsekontakti, kättely ja kuunteleminen.

Katukampanjointi on suurimmaksi osaksi kävelemistä tai seisomista – joko esitteiden jakamista tai teltalla päivystämistä tai ihan vain liikkumista paikasta A paikkaan B. Jos normaalipäivänä askeleita tulee minulle noin 6 000 – 8 000, tuli niitä vaalikampanjan aktiivisimpina päivinä 12 000 - 15 000. Hyötyliikuntaa, sano.

Ennen vaalikampanjaa kävin säännöllisesti uimahallissa, osin poliittisista ja ammatillisista syistä. Uimahallin saunassa saa yleisesti ottaen todella hyvän käsityksen siitä, mikä ihmisiä yhteiskunnassa ja politiikassa sillä hetkellä puhututtaa, ja siksi suosittelenkin uintiharrastusta kaikille aloitteleville journalisteille ja poliitikoille.

Vaalikampanjan aikana en kuitenkaan ehtinyt käydä uimassa kertaakaan. Pelkäsin sen johtavan kunnon rapautumiseen, mutta kävikin päinvastoin.

Kuten kuvaaajasta näkyy, lihasmassaa tuli kroppaan muutama prosenttiyksikön verran lisää.

Jos muutokset ruokavaliossa ja nukkumisessa näkyivät kropassa pudonneena painona, niin lisääntynyt liikunta näkyi vastaavasti pudoneena rasvaprosenttina ja lihasmassan kasvamisella. Eli jos jotain hyvää pitää vasemmistoliiton valtakunnallisesta vaalitappiosta etsiä, niin ainakin oma henkilökohtainen kuntoni koheni melko paljon!

Kampanjan aikana vertasin pari kertaa eduskuntavaaliehdokkuutta vuorikiipeilyyn.

Kummatkin ovat fyysisesti todella raskasta puuhaa ja molempiin menee kaikki rahat. Kumpaakaan ei voi tehdä yksin, vaan molempiin vaaditaan hyvä porukka. Ja molemmissa on aina riskinä se, ettei pääsekään huipulle asti, vaikka kuinka näkisi vaivaa.

Silti ihmiset nauttivat suunnattomasti molemmista. Olen edelleen todella ylpeä ja tyytyväinen tekemäämme kampanjaan, ja minusta oli aidosti mukavaa kampanjoida reilumman huomisen puolesta. Se oli mukavaa, koska se oli tärkeää ja tekemisen arvoista.

Mitä kaikesta kampanjoinnista sitten jäi käteen? No ainakin se, että kaiken kaikkiaan tunnen oikeasti olevani paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ennen kampanjan aloittamista.

En todellakaan suosittele eduskuntavaaliehdokkuutta kuntokuurina kenellekään, vaan kroppa ja mieli ovat aika lailla romuna ja levon tarpeessa vielä viikko kampanjan päättymisen jälkeen.

Sen sijaan kolmen kuukauden päihteettömyys teki (vähemmän yllättäen) minulle eetvarttia, ja myönnän olevani näin kampanjan jälkeen jonkin verran sober curious, vaikka vaali-iltana tulikin muutama tuoppi otettua.

On se kyllä loppujen lopuksi aika järjetöntä touhua laittaa eduskuntavaaliehdokkaana itsensä likoon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta – kuten sanottua, se oli myös todella palkitseva kokemus ja olen erittäin kiitollinen kaikille minua äänestäneille ja vaalityötä tehneille.

Politiikan harrastamista suosittelen kyllä kaikille, mutta se ei ole mikään ihmeratkaisu painonpudotukseen.